• Keinulauta

  • Lastenmusikaali

 Kantaesitys 18.11.2022 Kanneltalossa

“ keinuminen ei onnistu, jos toisessa päässä ei istu kukaan.”

Anna Noran viides lastenmusikaali pohjautuu Timo Parvelan ihastuttavaan Keinulauta -kirjaan. Pii etsii kaveria keinulaudan toiseen päähän. Kun ketään ei näy, käy hän kysymässä kuuta keinuseurakseen. Mutta kuu keinuu jo auringon kanssa taivaalla. Kiireinen Honkkeli ei siivoukseltaan ehdi Piin kanssa keinumaan ja rauhallinen Kalakki ihailee mieluummin lintujen lentoa. Edes vauhdikkaasta Unni-kuorosta ei löydy Piille leikkiseuraa. Lopulta Pii törmää typerästi käyttäytyvään kaveriin. Nahistelu muuttuu lopulta hurjan takaa-ajon jälkeen uteliaisuudeksi. Siitä alkaa Piin ja Argonin kuoppainen tie ystävyyteen. Löytääkseen ystävän on oltava rohkea, sillä joskus: “on helpompi pelätä kuin toivoa”.  Keinulauta -musikaali käsittelee niitä esteitä, joita Pii joutuu ylittämään lähestyessään uusia ystäviä. Samalla esitys etsii erilaisia portteja leikkiin, ystävyyden rakentamiseen, mielikuvituksen herättämiseen ja leikin pyörteisiin heittäytymiseen. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava seikkailu tuo tullessaan ja mistä löytää keinulaudan toiseen päähän ystävän!

Kantaesitys Kanneltalossa  

pe 18.11.2022 klo 18

lehdistökenraali pe 18.11 klo 14

muut esitykset:

la 19.11 klo 15

Su 20.11 klo 13 

Koululaisesitykset

ti 22.11. klo 11 ja 12:30 

ke 23.11. klo 9 ja 11

Tuotanto: KLAPS klassista lapsille ry yhteistyössä Kanneltalon kanssa

Lisätietoa: kanneltalo.fi 

Liput: lippu.fi

Esitys sopii yli 5-vuotiaille

Musikaalin synopsis  eli lyhyt juoniselostus

Pii odottaa keinulaudalla keinukaveria itselleen. Ketään ei kuitenkaan tule. Piillä on vain muistikirjansa, johon hän kirjoittaa ajatuksiaan. Siitä alkaa seikkailu: Iso kuusi kaatuu keinulaudan tyhjään päähän ja sinkoaa Piin taivaalle, aina Kuunsirppiin asti.

Pii toivoisi Kuuta keinumaan kanssaan, mutta Kuu keinuu jo auringon kanssa. Kun kuu nousee, aurinko laskee. Kun aurinko laskee, kuu nousee.

Seuraavaksi Pii putoaa keskelle jokea, siivousintoisen Honkkelin tielle. Honkkeli siivoaa niin vimmatusti, ettei edes oikein kuule, kun Pii tarjoutuu auttamaan siivousurakassa, jotta sen jälkeen voitaisiin yhdessä keinua tai vaikka onkia.

Pii näkee lokkeja, jotka liitävät kauniisti taivaalla. Lokkeja katselee myös onnellinen Kalakki. Kalakki on ystävällinen, mutta hän on jo vanha, eikä halua lähteä pois lokkiensa luota.

Väsynyt Pii aikoo levätä hieman nuotion ääressä. Paikalle tulee kuitenkin joku. Pii pelästyy ja säikäyttää huudollaan tulijan. Tämä toinen väittää, ettei hänen rannalleen saa sytyttää nuotiota.

Pii näkee vauhdikkaasti leikkivän unnilauman. Pikku-Unni on piilossa ja luulee, että muut etsivät häntä, mutta muut ovat jo vaihtaneet leikkiä ja unohtaneet pienimmän piiloon turhaan odottamaan löytäjää.

Piitä harmittaa yksin jätetyn Pikku-Unnin puolesta ja lisäksi alkaa sataa. Piistä alkaa tuntua, ettei hän koskaan löydä itselleen kaveria. Kaikki on ihan typerää.

Illan tullen Piitä alkaa vähän pelottaa. Joku seuraa häntä metsässä. Takaa-ajo päättyy törmäykseen. Takaa-ajaja onkin se nuotiolla tavattu kiukkupussi. Hän haluaa tietää, mitä Pii on kirjoittanut muistikirjaansa. Takaa-ajaja ei tiedä nimeään: olisiko Pii kirjoittanut sen kirjaansa?

Pii lukee ajatuksiaan kirjasta. Loppuun hän kirjoittaa kirjaansa uuden ystävänsä nimen: Argon.  Pii ja Argon saavat toisistaan ystävän.